Valmentaja kehittyy valmentautumalla

Jokainen hyvä valmentaja tietää, että oppiminen ei lopu koskaan. Koiran koulutus on jatkuvaa muutosta: koko ajan tulee uutta tietoa ja koskaan et ole valmis. Jos valmentaja ajattelee olevansa “perillä” ja päässeensä tietylle tasolle, josta ei voi tai tarvitse edetä ollaan vaarallisilla vesillä.

Kehittyvä valmentaja on paitsi koiransa paras tuki, myös esikuva valmennettavilleen. Valmentautuminen tarjoaa uusia näkökulmia, syventää osaamista ja auttaa mukautumaan eri lajien alati muuttuviin vaatimuksiin. Esimerkiksi toko on lajeista sellainen, jonka sääntöihin tulee usein pieniä tai isompia päivityksiä. Samoin rally toko on saamassa uuden sääntöviidakon 1.1.2026, mutta siitä tietoa ja tarkennuksia tulee lähempänä.

Tässä blogissa kerron omia ajatuksiani valmentautumisesta ja toisaalta erilaisten valmennusmuotojen eduista omalla valmennuspolulla.

Voiko verkossa oppia?

Koronapandeamia heitti meidät selkeästi etäaikaan ja ilokseni voin todeta, että verkkoluennot ja -valmennukset tulivat jäädäkseen. Näen asian reiluna: enää opit ei ole sidottu paikkaan X, vaan voit asua Juupajoelle ja valmentaja Rovaniemellä. Jos ajaa työksensä satoja kilometrejä viikossa esimerkiksi keikkavalmennustyön ansiosta, on matkoille helppo yhdistää verkkoluennot. Ehkä ei huvita ajaa satoja kilometrejä live-valmennukseen, jos viikonloput ovat todella buukattuja. Huom: verkkovalmennuksen ei ole tarkoitus olla live-valmennuksen kilpailija.

Etenkin tallennetuilla luennoilla ja videoilla on erittäin paljon käyttöarvoa: niihin on helppo palata, ja niitä voi katsoa itselle sopivana hetkenä. Usein luennoilla tulee asiaa niin paljon, ettei fokus ole luennon aikana koko ajan aivan sataprosenttinen, joten kertaus kannattaa.

Valmennuksiin liittyy usein palautettavia tehtäviä tai videoita, joista on mahdollista saada palautetta valmentajalta. Itse käyn tällaista paraikaa seuraamisen osalta, koska haluan saada meille koirakkona sopivimman seuraamistavan ja laajentaa omaa seuraamisosaamista. Uskon valmennettavieni hyötyvän tästä suuresti.

Verkossa tapahtuvilla luennoilla meillä Superilla aina videomateriaalia treenikontekstista. Näenkin, että videomateriaali käytännön koulutustilanteesta on ensisijaisen tärkeää ja opettavaista. Tällöin huomaa, kuinka teoria yhdistyy käytäntöön.

Entäs videot?

Joskus luennot, valmennukset ja muut tuntuvat liian pitkiltä formaateilta. Siksi kehitettiin meidän videopankki - se tuo täsmäiskua treeneihin. Tällaista on toivottu: kevyttä ja edullista materiaalia kalliimpien ja pidempien valmennusten rinnalla.

Valvovien silmien alla

Treenikaverit ovat valmentajalle erittäin tärkeitä - usein elinehto oman koiran kanssa kehittymiseen. Samoin ihan lähivalmennus on äärettömän hyödyllistä. Miksi? Lähivalmennuksessa voi heittää valmentajan roolin sivuun ja keskittyä täysin valmennettavan rooliin. Silloin on “helpompi” kysyä, kyseenalaistaa ja avautua oppimiselle. Samalla saa runsaasti materiaalia treenivihkoon kirjoitettavaksi. Ehkä nykyään myös puhelimen muistioon, Notioniin tai vastaan. Oma mielipiteeni: muistiinpanot ovat varsin hyödyllisiä tulevia treenejä suunnitellessa, joten niiden kirjaaminen vaikka vain asiasanoin on järkevää. Muistiinpanot voi kirjoittaa puhtaaksi tai tarkentaa niitä, mutta yleensä jotain pientä on hyvä kirjata heti valmennuksen jälkeen - tai aikana - koska itse ainakin unohdan helposti.

Treenikavereiden ja lähivalmennuksen merkitys on siinä, että saat valvovat silmät, mutta myös vertaistukea. On hyvä pallotella ajatuksia erilaisten koirien kouluttamisesta, toisaalta eri metodeista. Omat treenit saavat struktuuria ja tehoa. Voisipa valmennusten lisäksi treenata isolla treenikaveriporukalla 2-3 kertaa viikossa ja vieläpä optimaalisimman vireystilan aikaan.

Sananen vielä yksityispuolen opeista. Yksityistunnit tai yksityisvalmennus puolestaan tarjoavat yksilöllistä ohjausta ohjaajan tai valmentajan tarpeisiin. Silloin on mahdollista keskittyä asiaan X ja ei tarvitse muuta miettiä. Näitä olen ostanut esimerkiksi seuraamisen päänasentoon liittyen - tästähän tuli minulle lähes neuroosi.

Riittäisikö sittenkin vain yksi valmennusmuoto?

Elämä on monella valmentajalla koiria. Oma valmentautuminen voi olla välillä vaikea järjestää. Vapaat hetket käyttänee mieluiten ihan vain treenaamiseen treenikavereiden kanssa tai itsekseen.

Itse kannustan kokeilemaan eri valmennusmuotojen yhdistämistä. Nyt kannattaa muistaa, että jokaisella meillä on resurssit (aika, raha) tietynlaiset, joten se rajoittaa. Minä suosin lähivalmennusta, jossa saan olla “tietämätön”. Joku katsoo perääni. Samalla saan uusia ideoita, joita voin hyödyntää valmennettavieni kanssa. Hyödynnän verkkovalmennuksia, videoita ja yksäreitä. Kyse on siitä, että saa laajasti näkökulmaa asioista. Yhteen totuuteen luottaminen ei ole useinkaan järkevää, vaan rakastan katsoa asioita laajalla perspektiivillä.

PK-haussa valmistaudun kauteen ja omaan treeniin meidän videoiden avulla sekä Reijan hakuleirillä kesällä. En kouluta PK-hakua eli olen valmennettava lajissa.

Valmentajien erot ovat rikkaus

Avoin asenne on tärkeä, kun menee valmennukseen. Kaikki ei käy kaikille eli voi olla, että toisen sinulle suosittelema valmentaja ei sovikaan teille yhtään. Kenties valmentajan tapa on liian tekninen. Kenties koira ei vastaa siihen heti ja voi tuntua pitkästyttävältä lähteä rakentamaan jotain asiaa hyvin pitkän kaavan kautta. Asioita kannattaa kuitenkin punnita ja katsoa, voisiko yhdestä näkökulmasta napata jotain talteen itselle ja unohtaa muut. Jos olet itse valmentaja, voit hyvin oppia toiselta valmentajalta asioita, joista onkin hyötyä jonkin koirakon kohdalla.

Kun valmentaja kehittyy ja kohtaa eri näkökulmia, se näkyy myös valmennettavien motivaatiossa ja tuloksissa. Valmentajalla on enemmän vaihtoehtoja, enemmän näkemystä.

Minä arvostan, että valmentaja harjoittelee omien koiriensa kanssa säännöllisesti. Harvemmin kisasin vuonna 1997 tokossa enää toimii. Jos ei itse harrasta, on jollain tavalla osoitettava olevansa ajan hermolla - niin nykyisten sääntöjen kuin opetustapojen suhteen.

Älä siis jää pysäkille.

Omaa oppimista ei kannata koskaan unohtaa – se on sijoitus sekä omaan että valmennettavien tulevaisuuteen.

Kirjoittanut Ninja Korpelin